Miehen kanssa ei tarvitse leikkiä poikien leikkejä

Voisi ajatella, että kirjasta 50 Shades of Grey tuli ilmiö, koska sen keskiössä oli mies, joka otti tilan ja ohjat haltuun naisen antautuessa. Tämä kuvio on meissä luontaisena pyrkimyksenä, sillä se mahdollistaa yhteyden aidon feminiinisen ja maskuliinisen välillä siten, miten se on syvimmillään mahdollista. Mutta dom/sub kuvio on vielä pintaa. Se on vain heijastus siitä, mitä me syvimmillään kaipaamme. Vahvuutta, joka antaa herkkyydelle tilan antautua.

Naiset ovat äärettömän herkkiä tunnistamaan miehestä, milloin tämä on aidosti voimassaan. Tosin tätä maskuliinisuutta voi mimikoida myös valheellisesti tuoden voimaa sinne, minne tarvitaan herkkyyttä.

Mies, joka rohkenee katsoa sisimpäänsä, on mies, joka yleensä myös näkee naisen sisimpään. Hän samaan aikaan antaa naiselle tilan kuin ottaa sen haltuun.

Hän ei pelaa pelejä, vaan on tunnetasolla saatavilla. Hän ei jätä sanomatta asioita, joten naisen ei tarvitse arvuutella mitä mies nyt tuntee. Hän kommunikoi tarpeensa, tunteensa ja ajatuksensa avoimesti. Hän ei peilaa epävarmuuksiaan tiedostamattaan toiseen, vaan osaa avautua toiselle rakentavasti kipeistä kohdistaan. Hän antaa tilan kaikille tunteille, omilleen ja toisen. Hän ei yritä korjata toisen ongelmia, vaan luottaa tämän omaan voimaan kokea kaikki tunteet. Hän näkee kuinka herkkä ja vahva nainen on samaan aikaan, hän tietää, ettei tämä mene rikki tunnemyrskyssä.

Hän tekee selväksi sen, että nainen ei voi häntä omistaa, kukaan ei voi, hän on itsensä herra, mutta ironista kyllä, hän on silti enemmän "saatavilla" kuin kukaan, jota kenties nainen on aiemmin omistavasti kutsunut sanalla "'minun".


Hän palvoo naisen kehoa, mutta ei sillä tavoin kuin ehkä tämä on tottunut sitä palvottavan. Hän palvoo sitä sisältä ulos, ei toisinpäin. Hän näkee naisen ainutlaatuisen kauneuden, joka ei ole kiinni jostakin niin häilyvästi kuin ulkokuori.

Hän kysyy luvan ennen kuin koskettaa. Hän lukee toisen hienovaraisimmat merkit siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Hän muistaa yhdestä henkäyksestä mikä saa toisen polvilleen. Ja hän kyllä tietää, miten pyhään tilaan tulee saapuessaan naisen sisään ja suhtautuu seksiin kuin rakastelisi maailman ainoan naisen kanssa, koska sitä nainen hänelle on, kun he ovat yhdessä. Ainoa. Ja se näkyy kaikessa, mitä hän tekee. Miten hän puhuu, koskettaa, katsoo.

Hän ei tuo haavojaan toisen käsiteltäväksi, sillä hän käsittelee ne itsensä kanssa, mutta hän ei pelkää silti tukeutua toiseen ja näyttää itseään, koska hänellä ei ole tarvetta päteä tai esittää kovempaa mitä on. Hän ei ole superihminen tai esitä sellainen olevansakaan. Hän yksinkertaisesti tuntee itsensä sisimmässään, tietää, mikä on egon merkitys kaikessa ja ennen kaikkea on oppinut kommunikoinnin tärkeyden.

Ja millainen jumalatar naisesta kuoriutuu tällaisen miehen läsnäolossa. Jokaisella naisella on oikeus kokea tällainen yhteys ja tulla nähdyksi tällä tasolla, sillä se on hyvin eheyttävää. Mutta se vaatii myös naiselta sen, että hän tuo pöytään saman kuin mieskin, että itsensä kanssa on tehty se työ, ettei toiselta haeta palasia omien haavojen paikkaamiseen. Kaksi vahvaa ja herkkää, yhdessä tapaillen kauniita kuviota kahden tasavertaisen tanssiin.

P.S. Kaikkien ei tarvitse olla näin valmiita itsensä kanssa. Mutta tahtotilan haluta lähteä tutkimusmatkalle itseensä se vaatii ja siitä voi syntyä hyvin intiimi yhteys itseen ja samalla toiseen.